Ensimmäinen lento ja myös mun ihan ensimmäinen lento ikinä meni hyvin. Se oli Helsingistä Riikaan ja me Matin eli tulevan kämppikseni kanssa oltiin melkei ainoat kyydissä. Vähän jännitin, kun kone lähti liikkeelle, mutta se meni ohi, kun kone irtosi maasta.
Laskeuduttaessa Riikaan mun oikea korva meni lukkoon ja se on muuten vieläkin lukossa tätä kirjoittaessa. Ollaan kyllä kokeiltu kaiken laista, että se saatais auki, mutta eipä se oikein halua aueta.
Meillä oli Riikassa 7 tunnin vaihto, joten lähettiin käymään Riikan vanhassa kaupungissa. Se oli tosi nätti ja aloin harkitsemaan sinne toistekkin menemistä. Löydettiin myös ihan super hyvä ravintola.
Riikasta sitten meidän jatkolento myöhästyi noin 20 minuuttia. Noh tästä alkaakin sitten meidän ei niin kauhean hyvin sujunut maltalle saapuminen. Koneen laskeuduttua, kun sain mun repun otettua tavararilasta huomasin, että se oli märkä. Mun vesipullo oli vuotanu sinne ja siellä sattumoisin oli myös mun läppäri. Onneks se ei ollut kastunut pahasti ja siis toimii edelleen, mutta en sitä silloin tiennyt. Päätin sitten kantaa sen loppumatkan kädessä, etten enää laittaisi sitä märkään reppuun.
Laukut saatua suunnattiin ulos tähyilemään Signal 8 Securityn-autoa ja meidän harmiksemme ei semmosta sitten siltä löytynyt. Puolitoista tuntia siinä kentällä palloiltuamme ja joka ikiseen mahdolliseen numeroon soittamisen jälkeen me päätettiin, että ehkä me sitten mennään hotelliin yöksi ja kokeillaan huomenna uudestaan. Katottiin netistä lähin hotelli ja käveltiin sinne. Kaskummaa kun se ei sattunut olemaan auki näin kolemta yöllä. Sitten me palattiin takaisin kentälle. Olin jo ihan valmis luovuttamaan, mutta onneksi Matti-maailmanmatkaaja keksii aina keinot. Jos Matti ei ois ollu mun mukana oisin varmaa vaan jäänyt siihen kentän eteen penkille istumaan koko yöksi. Matti soitti yhteen hotelliin, että saako sieltä vielä huoneita tähän aikaan. Sieltä sanottiin, että meidän pitäisi mennä sinne, joten otettiin siitä taksi ja kurvattiin hotellille. Täkäläiset taksit muuten ajaa ihan hullusti. Täällä kadut on kapeita ja ruuhkasia, mutta silti ne ajaa kaupunkialueellakin jotai 70 kilometriä tunnissa.
Vihdoin sitten saattin jonkinsortin katto pään päälle ja päästiin nukkuman tai eipä siinä vaiheessa enään hirveesti saanut unta. Aamulla mulle soitettiin Signalilta ja kysyttiin miksi olin soitellut yöllä. Sen jälkeen homma alkoi rullaamaan. Me mentiin sitten taksilla hotellilta Signalin toimistolle, jossa meitä vastassa oli hyvin pahoillaan oleva Lavinia. Kyseessä siis oli ollut väärin käsitys. Siellä oltiin luultu, että me tullaan vasta tänään kello 1.30 pävällä eikä edeltävänä yönä.
Sitten me vihdoin päästtin tänne meidän asunnolle ja tää on aivan ihana. Meillä on avara olohuone ja kaks perveketta, joista molemmista on näköala merelle, kylppäri ja toinen vessa sekä kolme makuuhuonetta. Tämän asunnon omistaja on ihan super mukava ja tänäänkin on koko päivän häärinyt meidän netin kanssa, että sekin saatiin kuntoon.
Ollu ihan super raskaat 24 tuntia, mutta eiköhän se tästä mene vain kuin parempaan suuntaan. Odotan jo innolla huomista, kun päästään ensimmäistä ketaa töihin.
- Elli <3
Moi Elli! Voi ei mikä aloitus teillä oli! Tuli roppakaupalla selviytymiskokemusta tahtomatta. Toivottavasti tämän jälkeen on tasaisempaa ja kiva kuulla, että asunto on hyvä. Mukavaa vaihtoaikaa!
VastaaPoista